Ilmari Leppihalme

REBEL01 Kirjallisuudentutkija Ilmari Leppihalme (ilmari.leppihalme (at) oulu.fi) on kiinnostunut siirtokarjalaisuuden sisäisistä tarinoista ja evakkokirjallisuuden tarkastelusta osana kansainvälistä diasporakirjallisuutta. Näistä lähtökohdista hän tutkii ReBel-hankkeessa karjalaistaustaisen Anu Kaipaisen omaelämäkerrallisia 1980- ja 2000-luvun romaaneja seuraavien kysymysten näkökulmista: 1) raskas hiljaisuus ja tunnustamisen (recognition) paikat, 2) ruumiilliset muistot ja affektiivinen kartoittaminen sekä 3) omaelämäkerralliset ja autofiktiiviiset tekstit muistin politiikkoina. Lisäksi Leppihalme työstää yhdessä hankkeen toisen kirjallisuudentutkijan, Hanna-Leena Nissilän, kanssa metateoreettista reflektiota fiktiivisten tekstien erityisyydestä tämän tyyppisen hankkeen tutkimusaineistona ja fiktion käyttämisestä osana tietämispyrkimyksiä.

Leppihalme toimii sukupuolentutkimuksen, kirjallisuuden ja elokuvatutkimuksen tuntiopettajana Oulun yliopistossa ja on Oulun yliopiston sukupuolentutkimustiimin jäsen. Hänellä on kokemusta monitieteisistä tutkimushankkeista sekä kansallisesti merkittävistä kirjallisuushistoriahankkeista (esim. Suomen nykykirjallisuus 1-2 kirjahankkeen toimitussihteerinä vuosina 2011-2013). Hän on Sukupuolentutkimus–Genusforskning-lehden toimitussihteeri ja väitteli joulukuussa 2019 aiheenaan Anu Kaipaisen kirjallinen strategia.

RECOGNITION AND BELONGING: FORCED MIGRATIONS, TROUBLED HISTORIES AND MEMORY CULTURES

In current public and academic discussions it is said that a common European identity has yet to fully emerge. It is being challenged by recent crises such as the conflicts in Syria andthe Ukraine, and by migrants and asylum seekers that come to Europe. While at the same time acknowledging the supranational aspirations for common Europeanness this project will be focusing more on locallevel, where different communities live together and are still governed by national regimes. In an age of increasing migrations (forced and voluntary), we will investigate how displaced people can eventually become accepted in their host societies.

We will be looking at how the forced migrants of World War II narrated their experiences of recognition and misrecognition in the communities that received them. This should enable a more holistic understanding of the processes of social and political inclusion, and of the different levels, forms, and mechanisms involved. Our aim is to increase knowledge of what works and what is problematic in how both representatives of the state, and ordinary citizens relate to immigrants. In this way we will also be able to contribute to discussions about current immigration policies and interaction between migrants and locals in the host society.

Share this:

Like this: