Tunnustuksia-hankkeen tutkijan FL Ilmari Leppihalmeen kirjallisuuden väitöskirja Kuultopaperien kartasto. Kontekstuaalisia reittejä Anu Kaipaisen kirjalliseen strategiaan tarkastettiin Oulun yliopistossa 14.12.2019.
Väitöskirjatutkimuksessaan Leppihalme avaa Anu Kaipaisen 1960- ja 1970-luvun tuotannon kirjallista strategiaa ja selvittää, millaisia kysymyksiä hän sen avulla käsittelee. Tässä tarkoituksessa tutkimuksessa etsitään erilaisista teoreettisista suunnista reittejä Kaipaisen romaanien moniaineksisuuden ja -kerroksisuuden tulkintaan. Tavoitteena on luoda aiempaa kokonaisvaltaisempi ”kartta” hänen kirjallisesta strategiastaan.
Kaipaisen 1960- ja 1970-luvun tuotannon kirjallinen strategia nimetään tutkimuksessa ”kuultopaperikarttojen politiikaksi”. Sen emansipatoriseksi tavoitteeksi osoitetaan pyrkimys auttaa yksilöä, ja etenkin naisyksilöä, hahmottamaan monimutkaistuvaa, nopeasti muuttuvaa ja globalisoituvaa maailmaa. Viime kädessä tavoitteena on herättää tai palauttaa (nais)yksilön yhteiskunnallinen tietoisuus ja toimintakyky.
Väitöksestä jatkotutkimukseen: Kaipaisen evakkoromaanit
Leppihalmeen jatkotutkimus Tunnustuksia-hankkeessa tarkastelee karjalaissyntyisen Kaipaisen evakkoromaaneja: 1980-luvulla ilmestynyttä osin omaelämäkerrallista evakkotrilogiaa (Kaihoja kukkuvat käet, 1983; Vilulinnut, 1987; Nuoruustango, 1989) sekä kirjailijan viimeiseksi jäänyttä autofiktiivista romaania Vihreiksi poltetut puut (2007).
Vihreiksi poltetut puut (2007) kertoo saman evakon ja tulevan kirjailijan tarinan kuin evakkotrilogia, mutta erilaisin kerronnallisin keinoin. Näin korostuu vaikeiden lapsuuden kokemusten uudelleenkertominen aikuisena. Samalla oman elämän muistelun, siitä kirjoittamisen ja sen kuvittelun suhde problematisoituu, mikä on autofiktion lajityypillinen piirre.
Tämä varauksellisuus ja kriittisyys oireilee murtumaa siirtokarjalaisuuden kansallisissa ja yhteisöllisissä kertomuksissa – ja avaa tilaa toisenlaisille pakkomuuttajien tarinoille.
TUNNUSTUKSIA 